Toimialajohtaja Timo Jalonen, ammatillisen koulutuksen palvelualuejohtaja Hannu Immonen ja lukiokoulutuksen palvelualuejohtaja Esko Heikkonen 25.5.2020:

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Turun kaupungilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lausunto on pyydetty toimittamaan viimeistään maanantaina 15.6.2020.

Oppivelvollisuusiän nostaminen

Hallituksen esityksellä nostettaisiin oppivelvollisuusikää kahdella vuodella 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen. Hallituksen esityksen ensisijaisena tavoitteena on nostaa suomalaisten koulutus- ja osaamistasoa. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -strategisessa kokonaisuudessa on linjattu, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen, sillä nyky-yhteiskunnassa työllistymisen ja yhteiskuntaan osallistumisen vähimmäisvaatimukseksi on tunnistettu toisen asteen tutkinto. Pelkän peruskoulun oppimäärän suorittaneiden työllisyysaste laskee koko ajan, kun työelämän osaamisvaatimukset kasvavat ja matalan koulutus- ja osaamistason työt vähenevät.

Toisen asteen tutkinnon suorittaminen parantaa nuorten työllistymismahdollisuuksia. Muuttuvan työelämän vaatimukset lisäävät myös oman osaamisen päivittämisen ja jatkuvan oppimisen tarvetta merkittävästi. Oppivelvollisuuden laajentamisen ja toisen asteen tutkinnon suorittamisen tavoitteena on varmistaa, että jokaisella nuorella on riittävät valmiudet ja kyky oppia uutta ja pysyä näin työmarkkinoilla, edetä työuralla tai vaihtaa alaa ja ammattia tarvittaessa. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden ja mahdollistaa hakeutumisen ammattikorkeakouluun tai yliopistoon jatkamaan opintoja aina tohtoriksi saakka.

Koulutus- ja osaamistason nostamisen lisäksi esityksen tavoitteena on kaventaa oppimiseroja, lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja antaa kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua kykyjensä mukaisesti. Suomi on kansainvälisten vertailujen mukaan peruskoulutuksen kärkimaita maailmassa, mutta eriarvoisuus ja oppimiserot uhkaavat suomalaisen koulutuksen menestystarinaa. Alueelliset, sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot sekä koulutuksen periytyvyys näkyvät oppimisessa ja kouluttautumisessa entistä vahvemmin. Myös maahanmuuttajat, maahanmuuttajataustaiset, vammaiset ja toimintarajoitteiset sekä muut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät jäävät koulutuksessa ja osaamisessa muista väestöryhmistä jälkeen. Oppivelvollisuuden laajentamisen ja siihen kytkeytyvän toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden sekä opinto-ohjauksen ja oppimisen tuen vahvistamisen tavoitteena on antaa kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet suorittaa toisen asteen tutkinto ja saada tarvittavaa tukea opintoihin riippumatta perheen varallisuudesta tai opiskelijan asuinpaikasta, sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä on tarkoitus uudistaa nivelvaiheen koulutuksia sekä turvata riittävä ja laadukas ohjaus, ei pelkästään mekaanisesti nostaa oppivelvollisuusikää ja laajentaa oppivelvollisuus toiselle asteelle. Tavoitteena on, että perusasteen ja toisen asteen nivelvaiheen yhteistyö olisi nykyistä tiiviimpää, jotta kaikki nuoret siirtyisivät perusopetuksen jälkeen toiselle asteelle, ensisijaisesti tutkintoon johtavaan koulutukseen ja tarvittaessa muuhun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaan koulutukseen. Vankka perusosaaminen, riittävä ja laadukas opinto-ohjaus ja sujuva siirtyminen toisen asteen opintoihin on välttämätöntä saumattoman opintopolun mahdollistamiseksi kaikille nuorille. Lisäksi yhtä oleellista on, että toisen asteen opinnot edistyvät ja tutkinto suoritetaan loppuun. Kun valma-koulutus on tarkoitus myös uudistaa kokonaisuutena omalla säädöksellä, niin on tärkeää, että tässä nivelvaiheessa on mahdollisuus myös suorittaa 2. asteen opintoja, ja esimerkiksi ammatillisella puolella antaa hyviä mahdollisuuksia suorittaa varsinaisia ammatillisia opintoja jo valmassa ja sujuvasti siirtyä varsinaiseen tutkintokoulutukseen.

Hallitusohjelman mukaisesti oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvän valmistelun yhteydessä on käyty läpi toisen asteen keskeyttämisen syyt ja otettu ne huomioon valmistelussa. Tavoitteena on, että jokaiselle nuorelle laaditaan toisella asteella yksilöllinen opintopolku, jossa otetaan huomioon nuoren tavoitteet, edellytykset, elämäntilanne sekä opetuksen, ohjauksen ja tuen tarve. Yksilöllinen opintopolku ja siihen kytkeytyvät tukitoimet varmistavat opintojen etenemisen ja tukevat tutkinnon suorittamista.

Vanhempien koulutustausta ja perheeseen liittyvät tekijät ennustavat tutkimusten mukaan voimakkaasti lapsen koulutuspolkua. Jos huoltajalla ei ole perusopetuksen jälkeistä koulutusta, jää lapsi itsekin todennäköisemmin ilman perusopetuksen asteen jälkeistä koulutusta. Vanhempien korkea koulutus puolestaan lisää lapsen todennäköisyyttä suorittaa perusopetuksen jälkeinen koulutus. Valtioneuvoston julkaiseman tutkimuskoosteen mukaan huoltajan koulutus, työelämän muutos ja näihin kytkeytyvä työttömyys ovat tyypillisiä tekijöitä lapsiperheiden köyhyyden taustalla. Huoltajan vähäinen koulutus on Suomessa myös yksi keskeisistä lapsiperheköyhyyttä ylläpitävistä mekanismeista. Köyhässä lapsiperheessä kasvaminen lisää lapsen todennäköisyyttä päätyä heikosti koulutetuksi. Puolet niistä vanhemmista, joilla on pelkkä perus- tai keskiasteen koulutus, kokee taloudellisen tilanteensa korkeintaan kohtalaiseksi, ja joka seitsemäs on pelännyt ruoan loppuvan. Tällä on kielteisiä vaikutuksia lasten terveystottumuksiin, oireiluun sekä kokemukseen omasta terveydentilastaan. Koulu-uupumus, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen ja ahdistuneisuus ovat näillä lapsilla keskimääräistä yleisempiä.

Vaikka suurin osa nuorista hakeutuu toisen asteen koulutukseen, Tilastokeskuksen tietojen mukaan jokaisessa ikäluokassa jää noin 15 prosenttia ilman toisen asteen tutkintoa. Pääosin tämä johtuu koulutuksen keskeyttämisestä, sillä vain noin prosentti nuorista ei missään vaiheessa aloita toisen asteen koulutusta. Pelkän peruskoulun varaan jäävät Tilastokeskuksen raportin mukaan useammin miehet kuin naiset, suurten kaupunkien asukkaat, heikommasta sosioekonomisesta taustasta tulevat nuoret, maahanmuuttajataustaiset nuoret sekä heikosti peruskoulussa pärjänneet nuoret.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan heikolla koulutustasolla on vaikutusta myös hyvinvointiin, koettuun elämänlaatuun, terveyskäyttäytymiseen, toiminta- ja työkykyyn ja kuolleisuuteen. Eri koulutusryhmien välillä on merkittäviä eroja keskinkertaisessa tai huonoksi koetussa terveydessä. Matalasti koulutetuista 40 prosenttia koki oman terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi vuonna 2018. Vastaava osuus keskitason koulutetuista oli 29,5 prosenttia ja korkeasti koulutetuista 25,6 prosenttia. Samojen tilastojen mukaan matalasti koulutetuista 33,1 prosenttia uskoi, että todennäköisesti he eivät jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka. Keskitason koulutetuista näin uskoi 20 prosenttia ja korkeasti koulutetuista 14,3 prosenttia. Vuoteen 2014 ulottuvien rekisteriaineistojen perusteella myös kuolleisuuserot sekä tulotason että koulutustason mukaan ovat suuret. Jaksolla 2012 - 2014 pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvien miesten ryhmässä menetettyjen elinvuosien väestöön suhteutettu määrä oli kolminkertainen verrattuna suurituloisimpaan 40 prosenttiin.

Matalasti koulutettujen työllisyysasteen alhaisuus korostuu pohjoismaisessa ja kansainvälisessä vertailussa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on Suomessa pitkälti samalla tasolla kuin muissa pohjoismaissa, mutta perusasteen varassa olevilla ero muihin pohjoismaihin on noin 10 prosenttia. Tilanne viittaa siihen, että toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ja erityisesti perusasteen tutkinnon suorittaneiden tarjonta työmarkkinoilla on Suomessa poikkeuksellisen korkea suhteessa työmarkkinoiden tarpeeseen.

Koulutustasoryhmien väliset erot työllisyysasteissa voidaan esittää myös työvuosien odotusarvona. Näin tarkasteltuna 18-vuotiaan odotettavissa olevan työuran pituus riippuu voimakkaasti suoritettavan tutkinnon tasosta. Perusasteen varaan jäävillä odotettavissa olevia työvuosia on alle 23, kun taas toisen asteen tutkinnon suorittavilla työvuosien odotusarvo nousee yli 32 vuoden. Korkea-asteen tutkinto nostaa odotusarvon yli 36 vuoteen.

Hallituksen tarkoituksena on luoda uusi erillinen oppivelvollisuuslaki ja laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Kaksinkertaisten säädösten välttämiseksi aiheutuu 23 muuta muutosta eri lakeihin. Esityksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän suorittaa ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon.

Ennen toisen asteen koulutukseen siirtymistä nuori voi suorittaa myös nivelvaiheen koulutuksen. Esityksessä nivelvaiheen koulutukset yhdistettäisiin kokonaisuudeksi, joka koostuu erilaisista osista. Uuteen nivelvaiheen koulutukseen yhtenäistettäisiin perusopetuksen lisäopetus (kymppiluokka), lukiokoulutukseen valmistava koulutus (LUVA) ja ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA). Uusi koulutuskokonaisuus otettaisiin käyttöön syksyllä 2022.

Tutkinnon suorittamisen maksuttomuus

Toisen asteen tutkinnon suorittaminen olisi nuorelle maksutonta. Myös kaikki toisen asteen opiskelussa tarvittavat välttämättömät oppimateriaalit ja välineet olisivat uudistuksen jälkeen maksuttomia. Erityistä harrastuneisuutta painottavissa koulutuksissa tarvittavat välineet, kuten soittimet ja urheiluvälineet, jäisivät edelleen opiskelijan itsensä maksettaviksi.

Oikeus maksuttomaan toisen asteen koulutukseen kestäisi sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 20 vuotta. Kun opiskelija 16-vuotiaana siirtyisi perusopetuksesta toiselle asteelle, hänellä olisi lähtökohtaisesti 4,5 vuotta oikeutta maksuttomaan koulutukseen.

Toisen asteen maksuttomuus sisältäisi edelleen lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa oikeuden yhteen päivittäiseen ateriaan.

Maksuttoman koulumatkan raja laskettaisiin 10 kilometristä 5 kilometriin. Lisäksi luovuttaisiin 54 euron kuukausittaisia vähimmäismatkakustannuksia koskevasta rajasta sekä koulumatkatuen omavastuuosuudesta.

Opiskelijalla olisi jatkossakin vapaa hakeutumisoikeus, joten hän voisi hakea haluamaansa opiskelupaikkaan, joka voisi olla missä päin Suomea tahansa.

Vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta

Oppivelvollisen olisi hakeuduttava ennen perusopetuksen viimeisen vuosiluokan päättymistä toisen asteen koulutukseen, nivelvaiheen koulutukseen tai muuhun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaan koulutukseen. Hakeutumisvelvollisuus jatkuisi niin kauan kuin saa koulutuspaikan.

Perusopetuksen järjestäjällä olisi velvollisuus ohjata ja valvoa oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen perusopetuksen 9. luokalla. Jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa yhteishaussa, perusopetuksen järjestäjä jatkaisi ohjausta, jotta oppivelvollinen voisi hakea opiskelupaikkaa yhteishaun jälkeisessä jatkuvassa haussa. Ohjaus- ja valvontavastuu jatkuisi siihen saakka, kunnes oppivelvollinen olisi aloittanut opinnot toisessa oppilaitoksessa.

Kun opiskelija aloittaa toisen asteen koulutuksessa, vastuu opiskelijan ohjauksesta, tuesta ja valvonnasta siirtyisi lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Muussa tapauksessa vastuu on alle 18-vuotiaan asuinkunnalla. Myös alle 18-vuotian huoltajalla on vastuu oppivelvollisuuden toteuttamisesta samalla tavalla kuin tällä hetkellä on peruskoulussa.

Oppivelvollinen voisi keskeyttää oppivelvollisuuden suorittamisen määräaikaisesti tai toistaiseksi perustellusta syystä, kuten oppivelvollisuuden suorittamiseen vaikuttavan sairauden tai vamman vuoksi.

Valmistelun aikataulu

Lausuntokierros päättyy 15.6.2020.

Hallituksen esitys eduskunnalle annetaan syksyllä 2020. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2021.

Oppivelvollisuus ja maksuton toisen asteen koulutus koskisi ensimmäisen kerran niitä nuoria, jotka päättävät perusopetuksen keväällä 2021 ja aloittavat toisen asteen opinnot syksyllä 2021.

Eräitä huomioita

Erityisesti maksuton toinen aste tulee tarkoittamaan eräiden kustannusten siirtymistä perheiltä ja opiskelijoilta Turun kaupungille ja valtiolle. Tällä hetkellä lukion oppimäärän suorittaminen maksaa noin 2 500 euroa. Ammatillisten koulutusten osalta kustannukset ovat opiskelijaa kohti tätä alemmat, mutta vaihtelevat merkittävästi eri koulutusaloilla. Erityisen tärkeää on, että nämä kustannukset korvataan Turun kaupungille täysimääräisenä, koska yli kolmannes toisen asteen opiskelijoita on muita kuin turkulaisia eikä ole kaupungin näkökulmasta perusteltua, että kulut jäisivät turkulaisten veronmaksajien maksettavaksi. Muutenkin näyttää siltä, että valtio on laskenut maksuttomuudesta aiheutuvat kulut selvästi liian pieneksi.

Kirjakaupat lienevät muutoksen suurin häviäjä, koska Turun kaupunki tulee kilpailuttamaan oppikirjojen ja muiden tällä hetkellä opiskelijoiden kustantamien perustarvikkeiden hankinnan. Lisäksi oppimateriaalia voidaan kierrättää samalla tavoin kuin peruskoulussa ja aiempaa enemmän tullaan käyttämään e-kirjan tyyppistä materiaalia.

Turun kaupungissa koulutustakuu on toteutunut erittäin hyvin. Vain alle 10 peruskoulun päättävää ei ole ollut mukana yhteishaussa tai ei ole päässyt mihinkään haluamaansa oppilaitokseen. Turun kaupungin oma koulutustarjonta on poikkeuksellisen laajaa, ja lisäksi kaupungissa toimii muitakin merkittäviä koulutuksen järjestäjiä.

Turun kasvatus- ja opetuslautakunta käsitteli selvityspyyntöä oppimateriaalien maksuttomuudesta 8.11.2017 § 167. Oppimateriaalien maksuttomuus on pääpiirteissään sama asia kuin ne lisäkustannukset, joita kaupungille aiheutuu. Vaikka selvityksestä on kulunut noin 2,5 vuotta, on arvio edelleen yhtä luotettava kuin mikä tahansa muu arvio. Ammatillisissa perustutkinnoissa aloittaa vuosittain noin 1 300 opiskelijaa, joista osa kaksoistutkinnoissa. Mikäli Turun kaupunki kustantaisi heille opiskelun kannalta välttämättömät materiaalit, kustannukset voisivat olla 600 000 – 650 000 euroa vuodessa. Jos taas otetaan huomioon kaikki ammatillisen koulutuksen aloittajat eli myös oppisopimusopiskelijat, tulevat työvoimakoulutukset sekä ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkinto-opiskelijat, nousee opiskelijoiden määrä lähes 3 000:een. Tällöin kulut nousisivat yli miljoonaan euroon. Lukiolaisia aloittaa vuosittain noin 1 000, jolloin kustannukset voisivat olla noin 2,6 miljoonaa euroa. Vuotuiset lisäkustannukset sivistystoimialan osalta voisivat siis olla runsaat 3,6 miljoonaa euroa.

Lukuvuoden 2021 - 2022 kustannukset voisivat olla sivistystoimialalle 1,3 - 1,6 miljoonaa euroa. Kustannukset painottuisivat kesään 2021. Koska hankintoja ei ole koskaan kilpailutettu, on varsin vaikea arvioida todellista kustannusvaikutusta. Tämän jälkeen kustannukset nousisivat kolmessa vuodessa edellä kerrottuun 3,6 miljoonan euron maksimimäärään ilman kilpailutusten vaikutusta.

Koulumatkojen omavastuuosuuksien pieneneminen ei vaikuta kaupungin talouteen eikä myöskään muutokset opintotukijärjestelmässä vaikuta kaupungin talouteen.

Mikäli turkulaisten koulutustaso nousee uudistuksen myötä, odotettavissa on työttömyyden väheneminen ja toimeentulomahdollisuuksien paraneminen, ja tällä on myönteinen vaikutus kaupungin menoihin ja tuloihin.

Liite 1Ehdotus Turun kaupungin lausunnoksi opetus- ja kulttuuriministeriölle

Oheismateriaali 1Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntö

Kaupunginjohtaja Minna Arve:

EhdotusKaupunginhallitus päättää antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle liitteenä 1 olevan lausunnon.

Pöytäkirja tämän asian osalta tarkastetaan heti.

PäätösKaupunginhallitus päätti antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle liitteenä 2 olevan lausunnon.

Pöytäkirja tämän asian osalta tarkastettiin heti.

Liite 2Kaupunginhallituksen hyväksymä lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle

Päätös asiassa tehtiin äänin 4-10.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä esittelijän päätösehdotuksen puolesta äänestivät Ruohonen, Aaltonen, Vierimaa ja Kattelus.

Kaupunginhallituksen päätökseksi tulleen Lindforsin Elon kannattamana tekemän muutosehdotuksen puolesta äänestivät heidän lisäkseen Peltonen, Maaskola, Rinne, Miikkola, Laivoranta, Sundqvist, Hassan ja Vornanen.