Hankintalakimies Jukka Vanto 16.3.2012:

Asian tausta:

Keskushallinnon talouden vastuualueen toimeksiannosta on pyydetty tarjouksia kassajärjestelmästä. Talousjohtaja on hankintapäätöksellään 7.2.2012 § 3 päättänyt, että Turun kaupungin kassajärjestelmän toimittajaksi valitaan Suomen Kassajärjestelmät Oy (jäljempänä myös SKJ).

Tietopyyntö ja kuultavan lausunnot tietopyynnöstä sekä hankintaoikaisuvaatimus perusteineen sekä kuultavan lausunnot hankintaoikaisuvaatimuksesta:

Oy Winpos Ab (jäljempänä myös Winpos) on 21.2.2012 saapuneessa hankintaoikaisuksi otsikoidussa asiakirjassa pyytänyt ”ilmoittamaan mitä PCI ja EMV sertifioitua maksupääteratkaisua Suomen Kassajärjestelmät Oy on tarjonnut.”

Winposin edellä mainittu pyyntö on katsottava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) tarkoittamaksi pyynnöksi saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä. SKJ on 27.2.2012 ilmoittanut, että ”Alkuperäinen tarjouksemme liitteineen on edelleen ko. dokumentteihin kirjattujen ”salainen” tai ”luottamuksellinen” merkintöjen mukaan salassa pidettävä.” Winposille on 27.2.2012 ilmoitettu edellä mainittu SKJ:n kanta asiaan tietojen liikesalaisuusluonteesta ja annettu tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi sekä tiedusteltu Winposilta, haluaako Winpos asian viranomaisen ratkaistavaksi.

Winpos on 5.3.2012 pyytänyt ”lähettämään SKJ:n alkuperäisen tarjouksen ne osat (kopiot) mistä selviää, että heidän alkuperäisessä tarjouksessa on tarjottu nimenomaan yllä olevaa EMV- järjestelmää, joka heidän lausunnossaan on esitetty. Syy tähän pyyntöön on poikkeuksellisen alhainen hintataso ja tosiasia, että Suomen Kassajärjestelmät Oy on aikaisemmassa tarjouspyynnössä tarjonnut täysin eri EMV järjestelmää, joka on perustunut Rahaxi Oy:n järjestelmään.” Winpos on vielä pyydetyn selvityspyynnön jälkeen 7.3.2012 täsmentänyt, että ”Mikäli pyytämämme tiedot on luokiteltu salaisiksi, pyydämme, että saatatte tietopyyntömme viranomaisen ratkaistavaksi valituskelpoisella päätöksellä.”

Winpos on 21.2.2012 saapuneessa hankintaoikaisuksi otsikoidussa asiakirjassa vaatinut, ”Mikäli tarjottu ratkaisu myös uudessa tarjouksessa on Rahaxi”, SKJ:n tarjouksen sekä niiden tarjouksien hylkäämistä, ”jotka eivät sisällä maksupääteratkaisua joka täyttää PCI ja EMV sertifioitujen maksupäätteiden vaatimukset.” Tämä vaatimus on katsottava julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, jäljempänä hankintalaki) tarkoittamaksi hankintaoikaisua koskevaksi vaatimukseksi. Winpos on 7.3.2012 tarkentanut, että ”Pyydämme hankintaoikaisua Turun kaupunginhallituksessa ainoastaan jos Suomen Kassajärjestelmät Oy:n alkuperäisessä tarjouksessa on tarjottu EMV- järjestelmää, josta puuttuu voimassa olevat maksupäätesertifikaatit.” Winpos on lisäksi 16.3.2012 vaatinut, ”että hylkäätte kaikki tajoukset missä tarjoaja on tarjonnut korttijärjestelmää joka perustuu Rahaxi Processing Oy:n korttimaksujärjestelmään” ja että ”hylkäätte myös kaikki muutkin tarjoukset missä tarjottu korttimaksujärjestelmä puuttuu ”hyväksyttyjen järjestelmien listoilta”.” Winpos on vielä 16.3.2012 vaatinut, että ”Jos ”Aquirer” on Nordea tai muu pankki jonka ”Aquirer”- toiminta perustuu Ruotsissa olevaan PCI - säännöstöön: Pyydämme että hylkäätte kakki tarjoukset missä tarjottu korttimaksujärjestelmään liitettävä kassaohjelmisto puuttuu Ruotissa olevan ”hyväksyttyjen järjestelmien listalta”.”

Winpos on 21.2.2012 esittänyt perusteinaan seuraavan: ”Olemme saaneet tietoomme että aiemmassa tarjouskilpailussa Suomen Kassajärjestelmät Oy on tarjonnut maksupääteratkaisuksi Rahaxi palvelua. Päätöspöytäkirjasta, joka koskee uutta tarjouspyyntöä, sekä siitä osasta voittavasta tarjouksesta, jota ei ole luokiteltu salaiseksi, puuttuu maininta voittavan tarjouksen, SKJ Oy:n, tarjoamasta maksupääteratkaisusta.” Winpos on liittänyt asiakirjaan 21.2.2012 Luottokunnan listan sertifioiduista sirumaksupääteratkaisuista. Lista on päivätty 19.1.2012.

Hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen osalta SKJ on 27.2.2012 todennut, että ”SKJ Kassajärjestelmään liitetyn maksupääteratkaisun toimitus tullaan toteuttamaan tarjouspyyntönne mukaisena palveluna ja se perustuu Nets Finland Oy:n maksupääteratkaisuun (EMV FI 4.20 & Generic Client with Ingenico IPP350). Ratkaisu on Luottokunnan julkaisemalla sertifioitujen sirumaksupääteratkaisujen listalla (lista liitteenä).” Lisäksi SKJ on todennut, että ”Kaikki maksupäätesertifikaatit ovat määräaikaisia. Lisäksi maksupääteratkaisujen toiminnallisuus on käytännössä täysin standardoitu, mistä paras todiste lienee jo itse sertifiointijärjestelmä. Kaikki tällä hetkellä liitteenä olevalla listalla mainitut sertifikaatit vanhenevat tarjouspyyntönne mukaisen sopimuskauden aikana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tänä päivänä voimassa oleva lista hyväksytyistä (sertifioiduista) ratkaisuista on kovin toisenlainen, kuin esimerkiksi tulevana syksynä (puolen vuoden päästä) voimassa oleva lista. Tämä saattaa myös johtaa siihen, että toimittaja joutuu vaihtamaan maksupääteratkaisuaan sopimuskauden aikana. Tähän on kaikkien tarjoajien varauduttava. Olennaista onkin, että toimitettava ratkaisu on listalla (sertifioitu) kun toimitus aloitetaan. Näistä syistä esitetty hankintaoikaisuvaatimus ei ole perusteltu.” Lisäksi Winpos on siteerannut tarjouspyynnön tekstiä lausunnossaan 27.2.2012

Winpos on 5. ja 7.3.2012 päivätyissä kirjelmissä muun ohella ilmoittanut tutustuneensa SKJ:n 27.2.2012 päivättyyn lausuntoon ja todennut, että ”heidän tarjoama ratkaisu ”perustuu Nets Finland Oy:n maksupääteratkaisuun (EMV FI 4.20 & Generic Client with Ingenico IPP350)”. Winpos on todennut, ”että kyseinen järjestelmä on EMV ja PCI yhteensopiva.” Kuten edellä on todettu, Winpos on 7.3.2012 tarkentanut, että ”Pyydämme hankintaoikaisua Turun kaupunginhallituksessa ainoastaan jos Suomen Kassajärjestelmät Oy:n alkuperäisessä tarjouksessa on tarjottu EMV- järjestelmää, josta puuttuu voimassa olevat maksupäätesertifikaatit.”

SKJ on vielä 12.3.2012 lausunut, että ”Winpos haluaa julkisiksi sellaisia dokumentteja, jotka on merkitty liike- tai ammattisalaisuuksia sisältäväksi ja siten salassa pidettäviksi. Perusteluna Winpos esittää epäilyksensä, että olisimme tarjonneet Rahaxin ratkaisua, jolla ei ole PCI-sertifikaattia Luottokunnan julkaiseman sertifioitujen sirumaksupääteratkaisujen listan mukaan. Winpos esittää myös, että sellainen tarjous, jolla on tarjottu em. listan ulkopuolista maksupääteratkaisua, tulisi hylätä.

Kumpikaan Winposin vaatimuksista ei ole perusteltu.

Winpos itse korostaa maksupääteratkaisun tärkeyttä ja on aikaisemmin perustellut tietopyyntöään mm. ko. palvelun hinnoittelumme tason vuoksi. Maksupäätepalvelun sisältö, sekä hinnoittelumalli ja -taso ovat strategisia kilpailutekijöitä ja perustuvat tarjoajan päämiessopimuksiin ja mahdolliseen omaan palvelun jalostamiseen. Siksi ne ovat perustellusti salassa pidettäviä tietoja. Alkuperäinen tarjouksemme liitteineen on mm. tällä perusteella edelleen ko. dokumentteihin kirjattujen ”salainen” tai ”luottamuksellinen” merkintöjen mukaan kokonaisuudessaan salassa pidettävä.

Winposin hylkäämisvaatimuksen ainoa perustelu liittyy siihen, että Rahaxin maksupääteratkaisu ei ole Luottokunnan julkaisemalla sertifioitujen sirumaksupääteratkaisujen listalla. Ensinnäkin olemme ilmoittaneet toteuttavamme toimituksen Nets Finland Oy:n maksupääteratkaisulla, johon Winpos on ilmoittanut tyytyvänsä. Toiseksi perustelu on täysin vailla pohjaa, koska mainittu Luottokunnan julkaisema hyväksyttyjen ratkaisujen lista ei perustu lakiin, asetuksiin tai edes viranomaismääräyksiin. Kyseinen lista on vain yhden palveluntarjoajan lähinnä kaupallisista intresseistään ylläpitämä. Luottokunnan kanssa täsmälleen samaa korttien välityspalvelua (acquirer) tarjoaa Suomessa kilpailevina operaattoreina myös Nordea ja Handelsbanken. Kumpikaan näistä ei julkaise mitään hyväksymislistaa. Kilpailevat palveluntarjoajat tukeutuvat suoraan PCI Councilin antamiin sertifikaatteihin.

Edellisen lisäksi merkittävä asia on, että PCI DSS sertifiointijärjestelmä ei perustu lainsäädäntöön tai viranomaismääräyksille. Se on luottokorttiliiketoiminnan omistajien laatima turvallisuuskriteerikokoelma, jota vasten tarjolla olevia maksupääteratkaisuja arvioidaan. Turvallisuusmääräykset taas on laadittu tarkoituksenaan minimoida mahdollisuudet luottokorttimaksujen väärinkäyttöön ja luottokorttihuijauksiin. Näin ollen hankintalaista ei löydy perusteita sille, että tällaista ”suositustasoista” listaa voitaisiin käyttää hyväksymis- tai hylkäämisperusteluna tarjousten arvioinnissa.

Turun kaupungin tarjouspyynnössä ei ole edellytetty tarjotun ratkaisun olevan Luottokunnan julkaisemalla sertifioitujen sirumaksupääteratkaisujen listalla.

Liittenä on dokumentti PCI Councilin sivuilta, josta näkee, että Rahaxi OTI -maksupääteratkaisulla on PCI PA-DSS -standardin mukainen hyväksyntä, joka on päivitetty 9.2.2012 ja on voimassa 23.10.2013 saakka.”

Winpos on 15.3.2012 lisännyt, että ”Yritykset, jotka harrastavat ns. ”Acquirer” – toimintaa, valvovat, että järjestelmätoimittajat ja järjestelmäkomponentit ovat turvallisia ja noudattavat PCI-DSS standardia. Suomessa ylivoimaisesti suurin ”Acquirer” on Luottokunta, joiden listoilta puuttuu Rahaxi Processing Oy:n järjestelmät.

Viime aikoina osa pankeista on alkanut kilpailla Luottokunnan kanssa ”Acquire” – toiminnoista; SKJ:n lausunnossa on mainittu Nordea ja Handelsbanken. Näiden pankkien ”Acquire” toiminta hoituu käytännössä ja teknisesti Ruotsissa. Ruotsin vastaavista listoista puuttuvat sekä Rahaxi Processing Oy että Suomen Kassajärjestelmät Oy, ja näin ollen näiden järjestelmät eivät ole myöskään Ruotsissa hyväksyttyjä.”

Winpos on 16.3.2012 todennut, että ”kyseisen toimittajan järjestelmä tarjouksen viimeisenä jättöpäivänä puuttui sekä Suomen että Ruotsin ”hyväksyttyjen järjestelmien listoilta”.” Winpos on todennut, että ”Listalta puuttuu sekä Suomen Kassajärjestelmä Oy:n että Computer Program Unit Oy:n kakki kassajärjestelmät. Listassa on hyväksyttynä mukana Oy Winpos Ab:n Turun kaupungille tarjottu Winpos MegaStore kassajärjestelmä. Suomen osalta ”hyväksyttyjen järjestelmien lista” ylläpitää Luottokunta.”

Tietopyynnön arviointi:

Hankintalain 84 §:n 1 momentissa todetaan, että hankintayksikön asiakirjojen julkisuuteen sekä asianosaisen tiedonsaantioikeuteen sovelletaan julkisuuslakia. Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuus- tai muussa laissa toisin säädetä. Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Lain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen julkisuuslaissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta.

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin; tieto tarjousten vertailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä on kuitenkin aina annettava.

Liikesalaisuuden käsitettä ei ole määritelty julkisuuslaissa taikka muuallakaan lainsäädännössä. Hallituksen esityksessä julkisuuslaiksi (HE 30/1998 vp) todetaan, että liikesalaisuudella tarkoitetaan yleensä taloudellisluonteisia, lähinnä kaupankäynnin alaan kuuluvia yrityksen salaisuuksia. Liikesalaisuuteen sisältyy myös yrityskokemuksen eli niin sanotun ”know-how´n” suoja. Tämä on kokemukseen perustuvaa taitoa tiedon hyväksikäytöstä. Liikesalaisuus voi olla myös tekninen salaisuus.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä viitataan rikoslaissa käytettyyn yrityssalaisuuden käsitteeseen ja todetaan tältä osin, että yrityssalaisuudella tarkoitetaan rikoslaissa liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle. Yrityssalaisuudelle pidetään tunnusomaisena, että se sisältää elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa. Yrityssalaisuuden alalajeja ovat määritelmän mukaan liike- ja ammattisalaisuudet. Yrityssalaisuus voi koskea paitsi tuotteiden valmistusmenetelmiä ja tuotekehittelyä myös kaupallis-taloudellisia, hallinnollis-organisatorisia ja yhteiskunnallisia tietoja. Rikoslaissa tarkoitetun yrityssalaisuuden tunnusmerkkejä ovat myös tiedon haltijan salassapitotahto ja salassapitointressi sekä tiedon tosiasiallinen salassapito.

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa ei ole omaksuttu rikoslaissa käytettyä yrityssalaisuuden käsitettä sen vuoksi, että salassapito edellyttäisi rikoslaissa omaksutun määritelmän mukaan yrittäjän salassapitotahdon selvittämistä. Hallituksen esityksen mukaan momentin 20 kohtaa tulkittaessa tulee ottaa huomioon säännöksen tarkoitus, joka on yksityisen taloudellisen edun suojaaminen. Salassapitotahdon tarvetta tulee tarkastella sen elinkeinonharjoittajan näkökulmasta, jonka liikesalaisuudesta asiassa on kysymys.

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan säännös siitä, että asianosaisella ei ole saman pykälän 1 momentissa säädettyä oikeutta viranomaisen järjestämässä tarjouskilpailussa toisen tarjouksen tekijän liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin hintaa lukuun ottamatta, merkitsee sitä, ettei asianosaisen tiedonsaantioikeus murtaisi teknisen liike- ja ammattisalaisuuden suojaa.

Hallituksen esityksessä laiksi sähköisestä huutokaupasta ja dynaamisesta hankintajärjestelmästä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 182/2010 vp) todetaan, että hankinta-asiakirjojen julkisuussääntelyä täsmennettäisiin asianosaisjulkisuuden osalta siten, että tarjousten vertailuasiakirjojen julkisuussääntelyä tarkennettaisiin. Esityksessä todetaan, että tarjoajat katsovat usein erityisesti laatuvertailussa käytettävien tietojen olevan liike- ja ammattisalaisuuksia, jolloin vertailutietojen luovuttaminen asianosaisille on aiheuttanut

hankintayksiköissä tulkintaongelmia. Tavanomaista on, että hankintayksikkö pyytää tarjoajia antamaan tarjoukset hintojen osalta yksikköhintoina, joita myös vertaillaan. Asianosaisilla on tiedonsaanti-intressi mahdollisia oikeussuojavaateita varten vertailuperusteena käytetyistä yksikköhinnoista. Sen sijaan hinnan määräytymisperusteet tai tarkempi muu määrittelytapa saattavat olla tarjoajan liike- ja ammattisalaisuutena salassa pidettävää tietoa. Asianosaisjulkisuutta ehdotettiin täsmennettäväksi siten, että tarjouksen vertailutietona käytettyä hintaa ei voisi jättää luovuttamatta asianosaiselle toisen tarjoajan liike- ja ammattisalaisuuteen vedoten. Julkisuuslakiin ehdotetuilla täsmennyksillä ei arvioitu olevan taloudellisia vaikutuksia eikä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Esityksen mukaan ehdotukset parantaisivat kuitenkin osaltaan yritysten liike- ja ammattisalaisuuksien säilymistä hankintojen kilpailuttamisessa.

Hallituksen esityksen (HE 182/2010 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohtaa ehdotettiin täsmennettäväksi siten, että asianosaisen tiedonsaantioikeus koskee julkisena hankintana toteutetun tarjouskilpailun tarjousvertailussa käytettyä hintatietoa. Sen sijaan hinnan määräytymisperuste tai muu tarkempi määrittelytapa, jota ei ole suoraan käytetty vertailuperusteena, voi olla tarjoajan salassa pidettävä tieto liike- ja ammattisalaisuutena. Hallituksen esityksen sanamuodon mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin tarjousvertailussa käytettävää hintaa lukuun ottamatta.

Hallituksen ehdottama sanamuoto ei kuitenkaan sellaisenaan päätynyt julkisuuslakiin. Eduskunnan talousvaliokunta totesi mietinnössään 48/2010 vp, että esitetty julkisuuslain 11 §:n muutos turvaa asianosaisjulkisuutta. Asianosaisille tulee turvata tiedonsaanti kaikista niistä seikoista, joita hankintayksikkö on päätöstä tehdessään käyttänyt vertailuperusteena, riippumatta siitä, ovatko tiedot luokiteltavissa liike- tai ammattisalaisuuden piiriin kuuluviksi. Lakiehdotuksessa tiedonsaanti on rajattu hintatietoon. Valiokunta esitti säännöstä täsmennettäväksi siten, että siitä selkeästi ilmenee kaikkien vertailussa käytettyjen seikkojen kuuluvan asianosaisjulkisuuden piiriin.

Edellä mainitussa mietinnössään talousvaliokunta kuitenkin painotti, ettei asianosaisjulkisuutta koskevalla muutoksella puututa liike- ja ammattisalaisuuden määritelmään eikä näin ollen myöskään vallitsevaan käytäntöön. Liike- ja ammattisalaisuutta ei toisaalta voida myöskään määritellä esitetyllä tavalla esimerkiksi luettelemalla tiettyjä tietoja aina kuuluviksi tai kuulumattomiksi sen piiriin. Se, mitkä tekijät kulloinkin ovat liike- ja ammattisalaisuuksia, voi vaihdella ajankohdan tai esimerkiksi toimialan mukaan. Talousvaliokunta katsoi, että kysymys on laajempi kuin pelkästään hankintamenettelyä koskeva ja sitä on tarkoituksenmukaista selvittää yleisempänä linjauksena julkisuuslain uudistamista harkittaessa.

Mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa talousvaliokunta esitti, että säännöstä muutetaan vastaamaan paremmin EU-sääntelyä ja jo vallitsevaa oikeuskäytäntöä siten, että asianosaisjulkisuus täsmennetään kattamaan kaikki tarjousten vertailuperusteina käytetyt tiedot. Muutoksen tavoitteena on taata, että hankintakilpailun asianosaiset voivat varmistua tarjouksensa tulleen vertailluksi asianmukaisesti. Lakiehdotuksessa esitetyn hintatiedon lisäksi asianosaisella tulee olla oikeus saada tieto myös muista mahdollisista tarjouskilpailussa vertailuperusteena käytetyistä seikoista, vaikka nämä muutoin kuuluisivat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla salassa pidettävien tietojen piiriin. Toisaalta talousvaliokunta totesi, että valiokunnan esittämällä muutoksella ei ole vaikutusta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa säädettyyn liike- ja ammattisalaisuuden määritelmään.

Lokakuun 1. päivänä 2011 voimaantulleen lainmuutoksen myötä julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei siis ole julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin; tieto tarjousten vertailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä on kuitenkin aina annettava.

Tarjouspyynnössä ilmoitettiin tarjousten vertailuperusteeksi kokonaistaloudellinen edullisuus, jonka vertailuperusteina ilmoitettiin hinta 80 prosentin painoarvolla ja projektisuunnitelma 20 prosentin painoarvolla. Kassajärjestelmän toimittajaksi valittiin SKJ. SKJ on pyytänyt pitämään alkuperäisen tarjouksensa liitteineen ”ko. dokumentteihin kirjattujen ”salainen” tai ”luottamuksellinen” merkintöjen mukaan salassa” liikesalaisuuteensa vedoten.

Tarjouksensa jättäneille yrityksille, muun muassa Winposille, on hankintapäätöksessä ilmoitettu tieto tarjouksen vertailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä.

Winposilla on tarjouskilpailuun osallistuneena sinänsä julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa säädetty asianosaisen oikeus tiedonsaantiin toisen kilpailuun osallistuneen eli Winposin tarjousasiakirjoista. Asiassa on kuitenkin arvioitava, ovatko noihin asiakirjoihin sisältyvät, Winposin pyytämät tiedot varsinaiseen vertailuun kuulumattomina ja SKJ:n liikesalaisuuksina salassa pidettäviä tietoja, joista Winposilla asianosaisasemastaan huolimatta ei ole julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla oikeutta saada tietoa.

Winposin pyytämät tiedot liittyvät SKJ:n elinkeinotoimintaan. Tietojen joutuminen kilpailevien elinkeinonharjoittajien tietoon voisi antaa näille kilpailuetua. SKJ haluaa pitää kyseiset tiedot liikesalaisuuksinaan ja SKJ:lla on objektiivisesti arvioiden salassapitointressi. Kyse ei ole tarjousten vertailussa käytetystä hinnasta tai muusta tekijästä. Näillä perusteilla on katsottava, että pyydetyt tiedot ovat SKJ:n liikesalaisuuksia, joista Winposilla ei asianosaisasemastaan huolimatta ole oikeutta saada tietoa.

Hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen arviointi sen tutkimisen osalta:

Asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut kaupungille 21.2.2012 ja Winpos oli kaupungille 21.2.2012 saapuneessa asiakirjassaan ilmoittanut niin riittävät tiedot, että asiakirja kirjattiin hankintaoikaisua koskevaksi vaatimukseksi. Tältä osin asia tulee käsitellä hankintaoikaisua koskevana vaatimuksena.

Winpos on täydentänyt ja täsmentänyt hankintaoikaisua koskevaa vaatimustaan jälkikäteen. Hankintalaissa ei ole säännöksiä hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen täydentämisestä. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 55-56) todetaan kuitenkin, että hankintaoikaisun käsittely rinnastuu hallintolaissa tarkoitettuun hallintomenettelyyn.

Hallintolain 22 §:n 3 momentin mukaan asianosainen voi omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja. Hallintolain esitöiden (HE 72/2002 vp) mukaan asianosaisen mahdollisuus asiakirjojen oma-aloitteiseen täydentämiseen ja lisätietojen toimittamiseen on itsestään selvää. Täydentäminen ei toisaalta pidennä vireillepanoaikaa. Myös Winposin toimittamat täydennykset voidaan edellä esitetyin perustein käsitellä.

Winpos on siis 21.2.2012 asiakirjassa vaatinut hankintaoikaisua, ”Mikäli tarjottu ratkaisu myös uudessa tarjouksessa on Rahaxi”. Tältä osin on todettava, että asianosainen joko tekee hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen tai ei sitä tee. Hankintalain esitöiden (HE 190/2009 vp) mukaan hankintaoikaisun käsittely on rinnastettavissa hallintolaissa tarkoitettuun julkiseen hallintotehtävään, koska hankintaoikaisussa hankintayksikkö käsittelee hankintamenettelyä koskevan oikeussuojavaateen ja antaa siitä ratkaisun. Viranomaisella ja muulla hankintayksiköllä on lisäksi velvollisuus käsitellä vireille tulleet hankintaoikaisut. Menettelyn käynnistymisen harkinnanvaraisuus ei tarkoita sitä, että hankintayksikkö voisi oman harkintansa mukaan olla käsittelemättä tehdyt hankintaoikaisut. Winposin hankintaoikaisua koskeva vaatimus on käsiteltävä. Hankintaoikaisun tutkimisella ja käsittelemisellä ei oteta kantaa siihen asiaan, mitä nimenomaista järjestelmää SKJ on tarjouksessaan tarjonnut.

Hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen arviointi sen tutkimisen osalta:

Julkisia hankintoja koskevassa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että hankintayksiköllä on oikeus määrittää hankinnan kohde ja asettaa sitä koskevat vaatimukset edellyttäen, että tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatetta noudatetaan. Hankintamenettelyn tasapuolisuus ja avoimuus edellyttävät, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Hankintayksikön on kuvattava hankinnan kohde ja parhaan tarjouksen valintaan vaikuttavat seikat tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyynnön perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjoaja kantaa puolestaan vastuun siitä, että sen tarjous on tarjouspyynnön mukainen.

Hankintalain 46 §:n 1 momentin mukaan tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta.

Tarjousten vertailussa tarjoajien tasapuolinen kohtelu voi toteutua ainoastaan, mikäli tarjoukset ovat yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankintayksikkö on tämän vuoksi velvollinen sulkemaan tarjouskilpailusta tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen, mikäli tarjouksen puutteellisuus tai sen tarjouspyynnön vastaisuus vaarantaa tarjoajien tasapuolisen kohtelun tarjousten vertailussa hankintalain 2 §:n 1 momentin vastaisesti.

Tarjouspyyntöasiakirjat ovat muodostuneet tarjouspyynnöstä ja sen liitteistä, muun ohella liitteestä 2 ”Kassajärjestelmän ehdottomat vaatimukset”. Tarjouspyynnössä on edellytetty, että ”Tarjoukseen on liitettävä kuvaus tarjottavasta palvelusta, jossa esitetään miten liitteen 2 mukaiset ehdottomat vaatimukset ja muut palveluun kuuluvat tehtävät on täytetty ja toteutettu.” Tarjouspyynnön liitteellä 2 edellytettiin muun ohella, että ”Kassajärjestelmään integroitu maksupääte, joka hyväksyy nykyaikaiset pankki- ja luottokortit (EMV, PCI ja SEPA-standardit)”. SKJ on tarjouksessaan sitoutunut kaikkiin tarjouspyynnön ehtoihin ja nimenomaisesti tarjouksessaan sitoutunut myös siihen, että sen tarjoamalla ratkaisulla on kaikki tarvittavat sertifioinnit. Myös muut tarjoajat ovat sitoutuneet tarjouspyynnön ehtoihin. Saadut tarjoukset eivät ole tarjouspyynnön vastaisia. SKJ on tarjouksessaan sitoutunut siihen, että sen tarjous täyttää tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hankintayksiköllä on oikeus luottaa tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamiin tietoihin. Edellä esitetyin perustein asiassa ei ole tarpeen läpikäydä Winposin mainitsemaa Ruotsissa hyväksyttyjen järjestelmien listaa.

Edellä lausutun perusteella on katsottava, että hankinnassa ei ole menetelty Oy Winpos Ab:n esittämillä perusteilla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Oy Winpos Ab:n hankintaoikaisua koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä.

Johtopäätökset:

Kaupunginhallitus hylännee Oy Winpos Ab:n tietopyynnön ja hankintaoikaisua koskevan vaatimuksen perusteettomina.